Henkinen ahdistus, morkkis, on oleellinen osa krapulaa. Näin kolmekymppisenä tapaan aloittaa sen kärsimisen jo hyvissä ajoin. Itkun pidättely starttaa yleensä jo aamuyölllä baarista kotiin kävellessä.
Kiitoksia vaan teille vastaankävelevät nuoret naiset, jotka ette enää katso minua niin kuin kymmenen vuotta sitten. Aikana jolloin olkapääni olivat rokkitukan peittämät ja suuhun laitettu laskiaispulla muuttui lihakseksi. Nykyään tukkani näyttää huonosti ajellulta nurmikolta. Ruoan voi syömisen sijaan vetää teipin avulla suoraan vyötärölle, koska siihen se loppujen lopuksi kuitenkin jää.
Kiitoksia ohi ajava poliisiauto, että muistutat minua kymmenen vuotta sitten päin persettä menneistä poliisikoulun pääsykokeista. Sivukiitos tosin poliisikoulun valintaraadille siitä, että hyväksyitte kouluun jokaisen minua nuoruudessani nälvineen idiootin. Se auttoi ymmärtämään ettei ala ollut minulle.
Kiitoksia äiti, että kasvatit minut niin vastuuntuntoiseksi, etten näinkään kovassa pissahädässä suostu virtsaamaan kadulle. Sen sijaan yritän pidättää kotiin asti ja kusen housuuni viimeistään hississä.
Niin harvoin tulee itseään kiitettyä, mutta nyt siihenkin on aihetta. Suurkiitokset siis itselleni etten kovasta yrittämisestä huolimatta taaskaan onnistunut juomaan itseäni niin humalaan, että lukutaito olisi hävinnyt. Olisi morkkiksen ylläpitämisen kannalta ikävää, jos en kykenisi lukemaan diplomi-insinööreiksi ja lääkäreiksi valmistuneiden kavereideni onnentäyteisiä statuspäivityksiä. Jipii, sinä olet lääkäri, minä surkimus.
Lopuksi vähän noottia siskolle. Morkkiksen ankaruusaste putoaa luettuani mailisi. On ansiotasi, että muistan omaavani ketun viekkauden. En aio tavata sinua huomenna ”pitkästä aikaa kahvilla”. Aavistan että tapaamiseen osallistuu myös se ruosteisella Saabilla ajava verkostomarkkinointikaverisi. Käyttäisitte varmasti nujertamisessani hyväksenne sitä tosiasiaa, että krapulan runtelemana allekirjoittaisin minkä tahansa paperin ettei sitä liiketoimintaesittelyä helvetistä tarvitsisi käydä läpi.
Lonkeron turruttamat aivoni tarvitsisivat kyllä pesua, mutta ei niillä aineilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti