Vaihtoehto otsikoksi oli ”Älä perusta bändiä”. Aloin toimia ohjeistustani vastaan joskus muinoin. Ajatus keikkojen jälkeisistä orgioista hotellihuoneissa, tuhansien bändäreiden joukosta valittujen kaunotarten kanssa, kävi liian houkuttelevaksi. Lähimmäksi tällaista tilannetta muusikkourani aikana pääsin kun törmäsin Sir Christukseen ravintolan vessassa, ennen tämän vetäytymistä hotellihuoneeseensa kahden viehättävän naisen seurassa.
Toinen vaihtoehto oli ”Älä perusta bändiä, kalju”. Perustin omani 25-vuotiaana, mikä oli jo liian myöhään. Pälvikaljuni oli alkanut leviämään kuin muinainen Rooman valtakunta. Päätin kuitenkin luottaa rukoilun voimaan ja kaksi vuotta myöhemmin olin eronnut kirkosta. Ajatus valmiiksi kaljusta muusikosta ja varsinkin omassa tapauksessani laulajasta, on mielestäni säälittävä. Älkääkä te Apulanta-fanit nyt saako kohtauksia. Se on vain katkera ihminen kun täältä huutelee.
Kolmas vaihtoehtoni otsikoksi oli ”Perusta bändi, joka koostuu vain kaltaisistasi luusereista”. Jos rumpali on bändin perustamisen aikoihin pääsemässä lääkikseen, se on huono juttu. Miksi? Kysytkin vielä. Noh, todennäköistä kuitenkin on, etteivät bändin videot pyöri Mtv:llä vielä viidenkään vuoden päästä. Se ei ole lääkäriksi valmistuva rumpali, tai lentäjäksi opiskeleva basisti, joka ehdottaa treenimäärän lisäämistä ja kovempaa omistautumista. Se olet sinä, tehtaassa kolmivuorotyötä paahtava rottaseni.
Unelmien tavoittelu on hieno asia. Jopa kunnioitettavaa. Niin on myöskin uskallus tarttua laskimeen ja tarkastaa todennäköisyydet. Tarvittaessa erittäin epätodennäköisesti toteutuvat unelmat saa vaihtaa todennäköisemmin toteutuviin. Tätä neuvoa sovellan myöskin verkostomarkkinointiin hurahtaneen siskoni kanssa.
Viimeinen vaihtoehto otsikoksi oli ”Ohjeita aloitteleville muusikoille”. Päätin, että paras ohje on jo valittu otsikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti